-
Varhaiskeskiajan luontoistalous perustuu omavaraisuuteen. Hyödykkeitä ei ostettu vaan ne valmistettiin itse paikallisilla materiaareilla. Varhaiskeskiajalla kaupankäynti oli kuitenkin hidasta ja huonoa.
-
Kapitalismin muoto jota käytettiin ennen teollista vallankumousta. 1000-1300 luvulla syntyivät muun muassa pankit, vakuutusyhtiöt sekä pörssit.
-
Fugger-suku oli Saksassa toiminut kauppiassuku. He työskentelivät pankki ja rahoitus alalla. Medicit on Firenzestä kotoisin oleva suku. 1400-luvulla Medicit nousivat vaikutusvaltaisimmaksi pankkiiri ja kaupankäynnin suvuksi.
-
Merkantilismilla oli tavoitteena ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi.Ylijäämäiseen kauppataseeseen pyrittiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estivät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua.
-
Fysiokratismi oli maatalousyhteiskunnan mukainen talousteoria, jonka keskeinen ajatus oli maatalouden korostaminen. Fysiokratismin kannattajat uskoivat, että kansojen vauraus johtui maataloudesta, eivätkä teollisuus tai kauppa tuo vaurautta.
-
Taloudelliseen liberalismiin kuului taloudellinen vapaus, jossa valtio ei saanut puuttua talouselämään. Kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa hinnat ja palkat sopivaan suhteeseen toisiinsa nähden.
-
Suunnitelmatalous on sosialistinen tuotantomalli, jossa palveluiden ja tavaroiden tuotanto ei perustu kysynnän ja tarjonnan lakiin vaan etukäteen tehtyyn suunnitelmaan.
-
Keynesiläisyydessä on tärkeää että ihmisillä on rahaa kulutusta varten. Verotusta pienennettiin ja työpaikkoja tehtiin lisää, jotta enemmän ihmisiä saataisiin töihin.
-
Uusliberalismissa kannatetaan vapaakauppaa, julkisten menojen vähentämistä sekä yksityisen sektorin roolin lisäämistä taloudessa ja yhteiskunnassa. Verotus on pientä, mikä lisää työntekoa ja yrittäjyyttä. Julkisen vallan tehtäviä uusliberalismissa on koulutus, yleinen järjestys sekä perusterveydenhoidosta huolehteminen.
-
Rahavarannan sääntelyn merkitys on tärkeää. Talous on vakaa, kun rahan tarjonta pidetään vakaana. Keskuspankit ovat rahapolitiikan tärkein osa.